Euroilla Arkadianmäelle

Aina vaalien jälkeen syntyy polemiikkia siitä, kuinka tarkkaan ehdokkaiden tulisi ilmoittaa kampanjaan käyttämänsä rahat. Monikaan ei varmaan ota huomioon kampanjaa aloitellessaan, kuinka tarkkaan kaikki täytyy raportoida. Melko yleistä lienee, varsinkin pienemmissä kampanjoissa, että siinä kampanjoidessa kaiken kiireen keskellä menevät sekä omat että vieraat rahat sekaisin. Tähän pitänee varautua ja tehdä kunnon sotasuunnitelma myös tältä osin kunnallisvaaleihin valmistautuessa.

Jokunen tovi sitten oli Nykypäivässä – varmaankin ennen joulua eli aika pitkä tovi sitten – kirjoitus, jossa käsiteltiin melko analyyttisesti, kuinka on mahdollista että Arkadianmäelle valitaan keskimäärin suurituloisempia ehdokkaita kuin mitä heidän äänestäjänsä ovat. Minähän kimpaannuin tästä kirjoituksesta, koska minusta tässä asiassa on aivan ilmi selvä yhteys. Vuodatin ajatukseni paperille, mutta en saanut aikaiseksi lähettää vastinetta Nykypäivään saati sitten muuallekaan. Vuodatukseni varallisuuden korrelaatiosta kansanedustajaksi valituksia tulemiseen seuraisi heti Nykypäivän sitaatin jälkeen, mutta kun en nyt löydä sitä kirjoitusta etsinnöistä huolimatta mistään, niin ei sitten tule sitaattia.

Kati Jokinen, 7.12.2007, yhden punaviini lasin jälkeen:
"Kansanedustuslaitos on kaukana kansan peilikuvasta – ja syykin on ilmi selvä!

Markkinointia ja mainontaa ammatikseni tekevänä näen ainakin yhden syyn siihen miksi valittujen kansanedustajien tulotaso on tätä nykyä kansanedustajaehdokkaiden keskimääräistä tulotasoa korkeampi – se syy on kampanjointiin käytetty raha! Budjetin suuruus lienee suoraan verrannollinen vaalin lopputulokseen. Mitä enemmän ehdokkaalla on puolueen tuen ja puolueen yhteisen mainonnan lisäksi mahdollisuus käyttää omaa rahaa kampanjointiin ja siten saada näkyvyyttä vaalipiirissään, sitä suuremmalla todennäköisyydellä tulee valituksi kansanedustajaksi –vaikka itse asia jäisikin hiukan taka-alalle. Niin -ellei ehdokas sitten ole esimerkiksi tuttu tv:stä, maailmanmestari tai melkein maailmanmestari jossain urheilulajissa tai hoitanut edellisen pestin kansanedustajana erittäin mallikkaasti.

Kampanjointi on tätä nykyä melko pitkälti imago mainontaa ja mitä enemmän saat näkyvyyttä, sitä varmemmin saavutat halutun lopputuloksen. Tosi asia on, että hyvätuloisella ehdokkaalla on enemmän rahaa käyttää näkyvyyden saamiseen – ehkä myös enemmän aikaa käyttää politiikan ja kampanjan tekemiseen ja näkymiseen kun on vara palkata kotiin siivooja, lastenhoitaja ja kenties taloudenhoitaja huolehtimaan näistä välttämättömistä elämän alueista.

Eräs toinen syy kansanedustuslaitoksen rakenteen kyseiseen vääristymään voi olla myös siinä, että meitä suomalaisia vaivaa vielä edelleenkin hiukan huono itsetunto vähän joka asiassa. Kuinka joku juuri minunkaltaiseni voisi tehdä hyviä päätöksiä puolestani Arkadianmäellä kun en minä itsekään siihen aina pystyisi? Ehkä me äänestäjät epäilemme omaa kykyämme hoitaa asioita ja luotamme siihen, että joku korkeammin koulutettu osaa tehdä parempia päätöksiä puolestamme. Mutta eikö juuri tärkeimmät päätökset puolestamme tekevän tahon pitäisi vastata rakenteeltaan joukkoa jota se edustaa - ironista??!"

Tulipahan tämäkin asia nyt kirjoitettua näkyville :) Näyttää tuolta kovalevyn kätköistä pahempiakin löytyvän, mutta saavat toistaiseksi pysyä siellä. Nyt lähden sohvalle parantelemaan flunssaista päänsärkyäni ja katsomaan telkusta hömppää...