Minussa asuu sittenkin pienin poliitikko...
Olen pienestä pitäen ollut varsin kiinnostunut asioista, joita ympärilläni tapahtuu – siis hiukan suuremmassa mittakaavassa kuin noin normaalisti. Vuoden 2004 kunnallisvaalien alla koin jonkinmoisen ahaa-elämyksen ja hoksasin, että kenties minäkin voisin tehdä hiukan enemmän kuin vain seurata sivusta ja nurista. Ajatus kypsyi melko hitaasti päässäni, johtuen kenties kolmannen lapsen syntymän jälkeisten hormonien jarruttavasta vaikutuksesta aivotoimintaani, mutta keväällä 2006 liityin Kokoomusnaisiin – arvatenkin liittymispäätökseen vaikutti myös Sauli Niinistön häviöstä huolimatta erittäin onnistunut presidentinvaalikampanja, jota mainonnanalan ihmisenä pidin tuoreena ja uudenlaisena.
Kokoomuksen naisten liiton valitsin, koska ajattelin, että naisten keskuudessa olisi helpompaa tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Minulla ei todellakaan ole mitään miehiä vastaan – rakastanhan yhtä sellaista – mutta sen verran usein olen muun muassa työelämässä saanut kuulla omat ajatukseni seuraavalla viikolla esimieheni suusta, että ajattelin tässä tilanteessa kaikin mahdollisin keinoin välttää sitä. Puoluetta, johon liittyä, minun ei tarvinnut edes harkita, koska minulle on aina ollut jostain kumman syystä selvää, että olen kokoomuslainen. Ei minua ole millään tapaa kyseisen puolueen ideologiaan kasvatettu - en muista että lapsuudessani olisi koskaan kotona enemmälti politiikasta keskusteltu - vaikkakin näin myöhemmällä iällä olen todennut sukuni olevan varsin samanhenkistä. Jyrki Kataisen puheenjohtajuuden myötä puolue alkoi myös "nykyaikaistua", muuttaa muotoaan ja tuoda esille tapaansa toimia ja ajatella tavalla, jonka tunnen omakseni.
Kesään 2007 eduskuntavaaleihin Kokoomus lanseerasi Toivo-kampanjan, joka edustaa varsin uudenlaista, tähän maailman aikaan ja minun sukupolvelleni sopivaa poliittista markkinointia ja imagomainontaa. Kampanjassa ei keskitytty ”morkkaamaan” vastustajia vaan tuomaan esille puolueen ajatuksia, vahvuuksia ja tarjoamaan Toivoa. Olin itse mukana tekemässä eduskuntavaalikampanjaa ehdokkaalle Kuopiossa ja se oli erittäin opettavaista ja antoisaa. Eduskuntavaalien kampanjoinnin mittakaava on tietenkin hiukan eri kuin tulevissa kunnallisvaaleissa joihin lähden ehdolle jos minut kelpuutetaan. Tällä kertaa joudunkin sitten ”mainostamaan” itseäni toisen sijaan, mutta uskon että huolellisella suunnittelulla ja pohjatyöllä pääsen tavoitteeseeni – eli saan jokusen äänen ainakin sukulaisiltani. Lisäksi on hienoa, että pääsen kampanjassani hyödyntämään myös oivallisesti toteutettua Toivo-teemaa, sillä Toivo jatkaa teemana myös kunnallisvaaleissa.
Olen jonkin verran jo kasaillut paperille asioita, joita tuon esille kampanjassani. Niitä löytyy – hiukan keskeneräisessä formaatissa tosin – nettisivuiltani www.katijokinen.com/Politiikka.html Tarkoituksenani on syventää ajatuksia pikkuhiljaa kun aikaa on. Nyt täytyy kuitenkin keskittyä hoitamaan flunssaisia lapsia ja kypsyttelemään ajatuksia sekä sitä, miten ihmeessä rahoitan kampanjani. Rahan kerjääminen ei ole vahvin puoleni, mutta uskon saavani sen verran kasaan, ettei omia olemattomia varoja tarvitse suuremmalti tuhlata. Ja onneksi työskentelen painotalossa – ehkä työnantajani lähtee jossain määrin mukaan, tai ainakin ummistaa hiukan silmiään :)
Iloista päivän jatkoa – minulle joka päivä on ilon aihe!
Kokoomuksen naisten liiton valitsin, koska ajattelin, että naisten keskuudessa olisi helpompaa tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Minulla ei todellakaan ole mitään miehiä vastaan – rakastanhan yhtä sellaista – mutta sen verran usein olen muun muassa työelämässä saanut kuulla omat ajatukseni seuraavalla viikolla esimieheni suusta, että ajattelin tässä tilanteessa kaikin mahdollisin keinoin välttää sitä. Puoluetta, johon liittyä, minun ei tarvinnut edes harkita, koska minulle on aina ollut jostain kumman syystä selvää, että olen kokoomuslainen. Ei minua ole millään tapaa kyseisen puolueen ideologiaan kasvatettu - en muista että lapsuudessani olisi koskaan kotona enemmälti politiikasta keskusteltu - vaikkakin näin myöhemmällä iällä olen todennut sukuni olevan varsin samanhenkistä. Jyrki Kataisen puheenjohtajuuden myötä puolue alkoi myös "nykyaikaistua", muuttaa muotoaan ja tuoda esille tapaansa toimia ja ajatella tavalla, jonka tunnen omakseni.
Kesään 2007 eduskuntavaaleihin Kokoomus lanseerasi Toivo-kampanjan, joka edustaa varsin uudenlaista, tähän maailman aikaan ja minun sukupolvelleni sopivaa poliittista markkinointia ja imagomainontaa. Kampanjassa ei keskitytty ”morkkaamaan” vastustajia vaan tuomaan esille puolueen ajatuksia, vahvuuksia ja tarjoamaan Toivoa. Olin itse mukana tekemässä eduskuntavaalikampanjaa ehdokkaalle Kuopiossa ja se oli erittäin opettavaista ja antoisaa. Eduskuntavaalien kampanjoinnin mittakaava on tietenkin hiukan eri kuin tulevissa kunnallisvaaleissa joihin lähden ehdolle jos minut kelpuutetaan. Tällä kertaa joudunkin sitten ”mainostamaan” itseäni toisen sijaan, mutta uskon että huolellisella suunnittelulla ja pohjatyöllä pääsen tavoitteeseeni – eli saan jokusen äänen ainakin sukulaisiltani. Lisäksi on hienoa, että pääsen kampanjassani hyödyntämään myös oivallisesti toteutettua Toivo-teemaa, sillä Toivo jatkaa teemana myös kunnallisvaaleissa.
Olen jonkin verran jo kasaillut paperille asioita, joita tuon esille kampanjassani. Niitä löytyy – hiukan keskeneräisessä formaatissa tosin – nettisivuiltani www.katijokinen.com/Politiikka.html Tarkoituksenani on syventää ajatuksia pikkuhiljaa kun aikaa on. Nyt täytyy kuitenkin keskittyä hoitamaan flunssaisia lapsia ja kypsyttelemään ajatuksia sekä sitä, miten ihmeessä rahoitan kampanjani. Rahan kerjääminen ei ole vahvin puoleni, mutta uskon saavani sen verran kasaan, ettei omia olemattomia varoja tarvitse suuremmalti tuhlata. Ja onneksi työskentelen painotalossa – ehkä työnantajani lähtee jossain määrin mukaan, tai ainakin ummistaa hiukan silmiään :)
Iloista päivän jatkoa – minulle joka päivä on ilon aihe!