Opiskelijaelämää nelikymppisenä

Hyppäsin pois omasta oravanpyörästäni keväällä 2015 ja jäin puoleksi vuodeksi vuorotteluvapaalle. Vapaan aikana minulle heräsi ajatus lähteä opiskelemaan. Lisäkimmokkeen päätökselle antoi huomio että lapseni ovat kasvaneet jo niin isoiksi etteivät tarvitse minua enää koko ajan hyysäämään kotona ja olisi ehkä aika tehdä taas jotain itsensä eteen.

Kävin vuorotteluvapaan jälkeen kolme kuukautta töissä ja työnantajani armollisesta päätöksestä sain täydet kaksi vuotta opintovapaata. Täydentelin syksyn 2015 aikana hiukan tradenomin opintojani muun muassa avoimen yliopiston kautta ja pääsin tutkinto-opiskelijaksi Itä-Suomen yliopistoon kauppatieteisiin. Kokemusta minulla on jo kaupalliselta alalta kaikenmoisista tehtävistä 20 vuoden ajalta joten täytyy sanoa että opiskelu näin vanhemmalla iällä on helppoa kuin heinän teko, varsinkin kun aiheet (organisaatiomuutokset ja henkilöstöhallinto) kiinnostavat. Suosittelen lämpimästi jatkamaan opintoja jos siltä tuntuu ja siihen on mahdollisuus!

Opintoja teen mahdollisimman paljon etänä että voin opiskella kotoa käsin - tosin satunnaiset työvuorot joita käyn pari kertaa kuukaudessa tekemässä sotkevat hiukan arkirutiineja ja liikuntaharrastuksia. Ja mikä parasta matkustamaan pääsee aina kun tarve ja opiskella voi vaikka Turkin kodista käsin. Tänä keväänä tulikin reissuttua koulukirjojen kanssa Etelä-Koreassa, Brysselissä ja pariin otteeseen Alanyassa. Syksy näyttää myös siltä että kirjoja saa pakata ahkerasti matkalaukkuihin.

Kiipeilemässä Hallasan
tulivuorella, Jeju, Etelä-Korea
Hyvää ruokaa ja ostoksia,
Soul, Etelä-Korea toukokuu 2016
Taloudellisesti opiskelemaan lähtö tietysti hiukan koettelee mutta aikuiskoulutusraha on kuitenkin riittävä kun hiukan kiristää kukkaron nyörejä, ei tässä paljosta ole tarvinnut tinkiä. Olen ollut nyt kesällä viisi viikkoa töissä sillä aikuisopintorahaa voi saada vain 19 kuukautta ja opintovapaani kestää täydet 24 kuukautta. Saas nähdä mistä sitä ensi syksynä keksii voita leivälle - tai sitä leipää...