Pyörätuolirallia Prismassa
Tänään vedeltiin mummoni kanssa pyörätuoli-kärry -yhdistelmällä Prismassa ja totesin taas itsekseni miten onnekas ihminen olen, minulla on vielä näin 41-vuotiaani kaksi mummoa ja yksi ukki - mikä tietysti tarkoittaa että minun lapseni ovat saaneet nauttia ja nähdä kaikenlaista isosisovanhempien seurassa.
Koska olen toisen mummoni ainoa lähisukulainen näillä huudeilla, hoitelen paljon hänen asioitaan. 85-vuotias puolisokea tukitalossa asuva kompura ei oikein enää, ainakaan näin talvisaikaan, kykene kodin ulkopuolella yksin liikkumaan, onneksi minä pystyn hänelle apuani antamaan. Monella ikäihmisellä ei ole läheisiä ympärillään ja tunteekin itsensä yksinäiseksi kun iän myötä rohkeus lähteä uusiin harrastuksiin tai tutustua uusiin ihmisiin alkaa hiipua ja elinpiiri pienenee.
Mielestäni yhteisöllistä asumista pitäisi lisätä yksinäisyyden poistamiseksi ja ehkäisemiseksi. Palveluasuminen on hyvä asumismuoto ja paikkoja pitäisi Kuopiossa lisätä tuntuvasti ja rimaa laskea palvelutaloon pääsylle.
Minusta on aina hauska seurata mummoni tekemisiä ja kuunnella hänen höpötyksiään, välillä jo vähän vanhuudenhöperryksiä, miettiä siinä samalla mahtaako minusta tulla samalainen kun kasvan isoksi - omassa äidissäni on ainakin jo merkkejä näkyvissä. Kai ne alkaa kohta minussakin puskea pintaan...
Koska olen toisen mummoni ainoa lähisukulainen näillä huudeilla, hoitelen paljon hänen asioitaan. 85-vuotias puolisokea tukitalossa asuva kompura ei oikein enää, ainakaan näin talvisaikaan, kykene kodin ulkopuolella yksin liikkumaan, onneksi minä pystyn hänelle apuani antamaan. Monella ikäihmisellä ei ole läheisiä ympärillään ja tunteekin itsensä yksinäiseksi kun iän myötä rohkeus lähteä uusiin harrastuksiin tai tutustua uusiin ihmisiin alkaa hiipua ja elinpiiri pienenee.
Mielestäni yhteisöllistä asumista pitäisi lisätä yksinäisyyden poistamiseksi ja ehkäisemiseksi. Palveluasuminen on hyvä asumismuoto ja paikkoja pitäisi Kuopiossa lisätä tuntuvasti ja rimaa laskea palvelutaloon pääsylle.
Minusta on aina hauska seurata mummoni tekemisiä ja kuunnella hänen höpötyksiään, välillä jo vähän vanhuudenhöperryksiä, miettiä siinä samalla mahtaako minusta tulla samalainen kun kasvan isoksi - omassa äidissäni on ainakin jo merkkejä näkyvissä. Kai ne alkaa kohta minussakin puskea pintaan...
Ps. Viikon repeäminen tapahtui ruokakaupassa kun mummon ostoslistalta löytyi isolla EI PULLAA!