Vääntää, vääntää...
…mutta kun ei meinaa tulla millään valmista.
Gradusta siis nyt puhutaan! Kirjallisuus ja teoriaosio gradusta on jo hyvin paketissa, parhaillaan puran auki tutkimustuloksia ja johtopäätöksiä. Tuntuu vain, että aina kun pääsee kirjoittamisessa vauhtiin tulee eteen jotain tärkeämpää tekemistä ja kirjoittaminen siirtyy seuraavaan päivään, tai jopa viikkoon, jolloin on taas vaikea saada kiinni siitä punaisesta langasta, jonka juuri edellisellä kerralla oli kirjoittamiseen löytänyt.
Gradusta siis nyt puhutaan! Kirjallisuus ja teoriaosio gradusta on jo hyvin paketissa, parhaillaan puran auki tutkimustuloksia ja johtopäätöksiä. Tuntuu vain, että aina kun pääsee kirjoittamisessa vauhtiin tulee eteen jotain tärkeämpää tekemistä ja kirjoittaminen siirtyy seuraavaan päivään, tai jopa viikkoon, jolloin on taas vaikea saada kiinni siitä punaisesta langasta, jonka juuri edellisellä kerralla oli kirjoittamiseen löytänyt.
Tärkeämmällä tekemisellä en nyt todellakaan viittaa keksittyihin tekosyihin, joilla välttää työtekoa. Päivät vaan tuppaa menemään ohi hujauksessa kun käyttää isoäitiä sairaalassa, lapsia hammaslääkärissä ja harrastuksissa tai istuu 6 tuntia lautakunnan kokouksessa. Ja jossain välissähän täytyy yrittää kotona myös siivota ja tehtä vähän töitäkin. Ainut asia, jota en koskaan jätä välistä, on tunti liikuntaa päivässä – muuten ei pysy pää eikä kroppa kasassa. Ihan sama mitä liikuntaa, rankkaa tai rauhallista, kunhan se on jotain juuri sillä hetkellä mieleistä. Tänään se taitaa olla kuntosali, eilen oli cross training. Ensi viikosta näyttää ainakin säätiedotuksen mukaan tulevan juoksuviikko...