Neljänseinänsisältä...

Tässä on nyt, kuten muutkin, suurinpiirtein tasantarkkaan kaksi kuukautta kärvistelty kotona koronakurimuksessa. Meidän osalta työt ovat pysyneet ennallaan, kotoa käsin kun niitä muutenkin tehdään, mutta nyt on "saatu" viettää aika reilusti aikaa myös nuorison kanssa saman katon alla. Vielä ei ole seinät kaatuneet päälle.

Joo ei ole tarvinnut matkustella ei. Uusi koti odottaa Välimeren rannalla edelleen seinien maalausta kun sielläkin on kaikki koronan vuoksi pydähdyksissä.
Pari päivää sitten nuorimmainen livahti melkosen livakkaan ja onnellisena kouluun, joten totesin, etten taida olla niin hyvää seuraa kun kuvittelen. Työhuone alkaa pikkuhiljaa näyttämään enemmän lennonjohdolta kuin työhuoneelta. Ja turha tuntuu olevan kotona vaatetukseen panostaa, hiuksia ja naamaa en viitsi edes kuvassa näyttää.. Mitenkähän sitä osaa enää toimia kun joskus pääsee entiseen palaamaan?