Leikitäänkö taas yhdessä?

Koronan keskellä syksyllä 2020 - kun emme vielä osanneet edes aavistaa kuinka pitkään pandemia meitä pitää otteessaan - iski minuun osittainen turnausväsymys. Olin vastikään menettänyt läheisen ja rakkaan isoäitini ja viimeisetkin lapset alkoivat valmistautua lentämään pesästä, päätin että nyt olisi hyvä antaa aikaa itselleen. Hetkellisestä mielenhäiriössä päätin sitten sanoa EI, kun minulta kyseltiin halukkuutta jäsenyyteen taas seuraavan vuoden 2021 Savo-Karjalan Kokoomuksen ja Kokoomuksen kunnallisjärjestön hallituksissa.

No, jos ei muuta, niin ainakin todistin itselleni, että osaan sanoa EI. 

Olin ollut mukana molemmissa hallituksissa useita vuosia tekemässä itselleni tärkeää järjestötyötä rakkaan aatteen eteen ja jostain kumman syystä ajattelin nyt, että annetaan paikka jollekin, jolla saattaisi olla enemmän energiaa, halua ja hyviä ideoita. Niinpä hallitus paikat jäi. Mutta sitten siinä kävi niin, että oma mieli muuttui jo heti 2021 helmikuussa. Mitenkäs sitä sanotaan - on turha itkeä kun ... on jo housussa. 

Syynä mielen muutokseen ei todellakaan ollut se, että minulla olisi ollut yhtäkkiä hurjan paljon enemmän vapaa aikaa vaan se, että jäin paitsioon suuresta osasta tietoa, jota olin tottunut saamaan ympäristön tapahtumista ja poliittisista kuvioista. Eihän siinä auttanut sitten kuin hiukan nöyränä kysellä "leikkiskö ne taas jatkossa mun kaa". Kokoomuksen Kuopion kunnallisjärjestön hallitukseen palasin yhden harharetkivuoden jälkeen heti 2022 ja tämän vuoden alusta olen taas ollut myös piirihallituksen jäsen. Eli everything is back to normal 💙