Yleistämisen sietämättömyydestä

Olen ikäväkseni todella usein havainnut, että yhteiskunnassamme erilaiset yleistykset jäävät elämään ja hurjan monet meistä pitävät näitä yleistyksiä täytenä totena. Etenkin moniin vähemmistöryhmiin kohdistuvat yleistykset menevät minulla yli hilseen. Minun pieneen päähäni ei millään mahdu sellainen ajatus, että kaikki romaani vähemmistön edustajat ovat varkaita, yksinhuoltajuus on surkeuden huippu, vihreät ovat kasvissyöjiä, ulkomaalainen on tyhmä jos ei puhu suomea, naapurit kyttäävät koko ajan mitä talonyhtiössä tapahtuu ja mitä juuri minä teen, kehäkolmosen ulkopuolella ei ole järjellistä elämää tai osaamista – tämä lista voisi jatkua loputtomiin, mutta eiköhän jokainen tajua mitä tarkoitan.

Monta kertaa tämä yleistäminen saa alkunsa ihmisten tietämättömyydestä ja asiaan perehtymättömyydestä ja kertoo tavallaan kyseisen ihmisen suppeasta maailmankatsomuksesta ja -tuntemuksesta sekä tietynlaisesta järjen köyhyydestä ja pelkästään omaan napaan tuijottamisesta. Minusta jokaisen ihmisen pitäisi saada olla yksilö uskontokuntaan, kansalaisuuteen, ammattiin, asuinpaikkaan tai mihin tahansa katsomatta – siten toivoisin kaikkien ihmisten toisiaan kohtelevan. Sillä tavalla yritän itse kohdella kaikkia vastaantulijoita ja toivon, ettei kukaan ala sullomaan minua lokeroihin. Suomi kaipaa lisää avarakatseisuutta ja me suomalaiset muistutusta siitä, että tämä pallo jolla tallaamme on valtavan suuri ja kantaa päällänsä yli 6 miljardia yksilöä, joilla on kaikilla erilaiset haaveet, toiveet ja tarpeet.

"Ennen kuin ryhdyt arvostelemaan jotakuta, kulje ensin kilometri hänen kengissään. Sitten kun ryhdyt arvostelemaan häntä, oletkin jo kilometrin päässä - ja sinulla on hänen kenkänsä."